• » Elämä
• » Teokset
• » Linkkejä

Elämä

Zacharias Topelius syntyi Kuddnäsin tilalla lähellä Uuttakaarlepyytä 1818 ja sai isänsä, piirilääkärin ja tunnetun kansanrunojen kerääjän Zacharias Topeliuksen nimen.

(Kuvat / Bilder: Historiska och litteraturhistoriska arkivet, HLA.)

• Topeliuksen isä oli lääkäri ja kansanrunouden kerääjä Zacharias Topelius vanhempi (1781-1831) ja isoisä kirkkomaalari Mikael Toppelius (1743-1821). Alkuperäinen sukunimi oli Toppila Limingan Rantakylässä sijainneen suvun kotitalon Toppilan mukaan.

• Oulun triviaalikoulun oppilas 1829-1832 ja kirjoitti ylioppilaaksi Alekstanterin (Helsingin) yliopistossa J. L. Runebergin yksityisoppilaana 1833.

• Promovoitiin maisteriksi 1840, ja valmistui tohtoriksi Helsingin yliopistosta 1847.

• Vuodesta 1841 Helsingfors Tidningarin toimittaja. Lehdestä tuli pian yksi Suomen suosituimmista, ja Topelius oli kenties maan ensimmäinen täyspäiväinen toimittaja.

• Alkoi ottaa yhä enemmän kantaa sosiaalisiin kysymyksiin, kaupan, liikenteen ja kasvatuksen teemoihin, ja harjoitti "tutkivaa journalismia" mm. ylioppilaiden taloudellisia oloja tai köyhien asumisoloja koskevissa kirjoitussarjoissaan. Hän julkaisi lehdessään runojaan, ja ennen muuta, että hän ryhtyi julkaisemaan siinä följetongeja (feuilleton), jatkokertomuksia, kuten samaan aikaan Alexandre Dumas vanhempi ja Dickens.

• Avioitui vuonna 1845 kotikaupunkinsa kauppiaan tyttären Emilie Lindqvistin kanssa.

• Ensimmäiset jatkokertomukset ilmestyivät vuonna 1849 Helsingfors Tidningar -lehdessä (Gamla baron på Rautakylä (Rautakylän vanha paroni, 1897) ja Hertiginnan af Finland (Suomen herttuatar, 1874), joista jälkimmäinen ilmestyi kirjana 1851.

• Väitteli 1847 uutta filosofian tohtorin arvoa varten 52-sivuisella latinankielisellä muinaissuomalaisten avioliittohistoriaa ja naisten asemaa käsittelevällä kirjasella.

• Helsingin lyseon historian ja ruotsin opettaja 1846 - 1850 ja toimi samaan aikaan yliopiston kirjaston osa-aikaisena tilapäisenä amanuenssina.

• Aloitti vuonna 1851 Ruotsin (Suomen) historiaa ja yhteiskuntaluokkien kamppailua kuvaava Fältskärns berättelser (Välskärin kertomukset), kirjasarjaksi muunnettuna 1853 - 1867.

• Nimitettiin Helsingin yliopiston ylimääräisen professorin virkaan 1854.

• Julkaisi 1854-1856 lähes kuusikymmentä satua tai lastenrunoa lastenlehdessä Eos, ja kirjoitti 1856 myös ensimmäisen kahdesta alkeisopetuksen tarpeisiin suunnatusta, lukuisina painoksina ilmestyneestä oppikirjastaan, Naturens bok (Luonnon kirja, 1860); toinen oli sitten Boken om vårt land 1875 (Maamme kirja, 1876).

• Julkaisi Sylvia-runot, joihin kuuluvat lauluina tunnetut ja rakastetut isänmaanrakkautta ylistävät Kesäpäivä Kangasalla, Sylvian joulutervehdys Sisiliasta ja Pihlajan ja syreenin varjossa (Blommande sköna dalar).

• Teki kymmenviikkoisen matkan1856 Lyypekistä junalla, läntisen Saksan ja Belgian kautta Pariisiin ja sieltä takaisin Leipzigin, Dresdenin, Berliinin, Kööpenhaminan ja Tukholman kautta Pohjanmaalle.

• Suomen Taideyhdistyksen ensimmäinen sihteeri (vuoteen 1869) sekä naisten asemasta ja naiskasvatuksesta kiinnostuneena Helsingin rouvasväenyhdistyksen sihteeri (1853-1866).

• Luopui Helsingfors Tidningarin toimittamisesta 1860 ja keskittyi hoitamaan professorin virkaansa, joka muutettiin varsinaiseksi professuuriksi 1863. Kahden lapsen kuolema ja Emilie Topeliuksen heikentynyt terveys synkensivät mieltä.

• Matkusti sittemmin Ruotsin länsirannikolta käsin, jossa hän oleskeli lähinnä puolisonsa terveyttä vaalimassa, 1862 Lontooseen. Kävi 1874 Pietarissa ja teki jälleen kaksi suurta Euroopan-matkaa, 1875 - 1876 Ranskaan ja Italiassa Firenzeen saakka, Sveitsiin ja Saksaan Kustaa II Adolfin muistojen äärelle, sekä 1886 Sveitsiin ja Pohjoismaihin.

• Vuonna 1875 Topelius nimitettiin yliopiston rehtoriksi.

• Jäi yliopiston rehtorin virasta eläkkeelle 1878, sai valtioneuvuoksen arvonimen ja vetäytyi Sipoosta hankkimaansa Koivuniemen tilalle (Björkudden).

• Nautti ruotsinkielisellä puolella suurempaa arvostusta kansakoulumaailmassa ja kansanomaisissa piireissä kuin johtavan kulttuurieliitin parissa. Katsoikin itse, ettei ollut saanut aikalaisiltaan tarpeeksi arvostusta. Vasta 80-vuotisjuhlallisuudet ja varsinkin heti niiden jälkeen seuranneet suurenmoiset hautajaiset osoittivat Topeliusta kohtaan kuitenkin tunnetun laajan arvostuksen.

• Kuoli 12. maaliskuuta 1898 Koivuniemen tilalla Sipoossa.

Lähteet: SKS Biografiakeskus, SLS, Wikipedia